Where Have I Been...

Ciao!
Onkin taas vierähtänyt hyvin aikaa edellisestä postauksesta. Mulla on tällä hetkellä niin paljon meneillään juttuja elämässä, että melkeen ihmettelen etten oo seonnut ja joutunut suljetulle osastolle. Lähdin siis vanhasta työpaikasta jossa painoin kaksi ja puolivuotta ja aloitin työt muutama viikko sitten täysin uudessa paikassa. Työ tuntuu niiiin kivalta ja omalta jutulta, mutta on luonnollisesti se stressannutkin koska kaikki on vielä uutta ja erikoista, niinkuin aina alussa mikä tahansa uusi työ! Sitä haluis vaan aina osata kaiken heti ja olenkin oppinut tosi nopeesti kaikkea tekemään ja kerrankin voin sanoa työstäni, että I love it! :)

Uuden ihanan työn lisäksi myös elän tällä hetkellä vähän vaikeampaa ajanjaksoa, kun parisuhde tuli tiensä päähän. Käyn aikamoista tunne helvettiä tällä hetkellä läpi ja siksi varmaan täällä blogissakaan ei ole mun juttuja ollut luettavissa vähään aikaan. Eipä oikeen muutenkaan kun oon ollut niin laiska tämän kanssa... Mutta tykkään edelleen kirjoitella ja jakaa elämäni tapahtumia teille. Vaikka oonkin ollut vähän hiljainen. ♥  Anyway. Välillä on niin hyviä päiviä ja toisinaan tekisi mieli vaan itkeä koko ajan. En oo vaan koskaan ollut mikään kotiinsa yksin sulkeutuva nyyhkijä, vaan porskutan aika kovaa vaan menemään, pidän itteni kiireisenä ja esimerkiksi töistä en ole ollut ikinä poissa minkään henkisen jutun takia. Olisin kyllä varmasti joskus voinutkin... Mutta en vaan oo sellanen. Tarviin tekemistä ja yksin oleminen se vasta pahinta onkin välillä. Tämä uusi työ on kyllä auttanutkin jaksamaan kun pysyy ajatukset kiinni töissä ja uusissa jutuissa eikä niissä ikävissä asioissa. Tulisin hulluksi jos vaan itkisin päivät pitkät kotona sängyssä maaten... Tosin kyllä sekin tekee toisinaan hyvää, vaikka sitä inhoankin eniten ja oikeestaan se on myös se mitä pelkään eniten. Se tuntuu vaan niin kamalalta. Mielellään vaan unohtaisin koko asian, mutta joskus se on vain pakko kohdata. Se on se hetki kun ei enää voi vaan pidätellä kyynelten tuloa. Onneksi mulla on niiiiiiiiiiin ihana taustajoukko, jotka tukee mua täysillä ja kuuntelee mun jutut vaikka 100 kertaa uudelleen ja uudelleen eikä ne silti kyllästy muhun. Oon niin kiitollinen. ♥

Siinä oikeestaan mun elämääni hallitsevimmat asiat tällä hetkellä, tai noiden juttujen ympärillä elämäni tällä hetkellä suurimmaksi osaksi pyörii. Sitten tulikin jo Vappu!! KÄÄK. Aika menee niin lujaa. Kohta mä täytän jo 22 vuotta ja tunnen olevani oikeesti aikuinen.

Vappu meni kivoissa merkeissä mun luona kun rakas ystäväni Monica palasi Ylläkseltä takasin Helsinkiin. Otettiin täällä sidukkaa ja skumppaa ja käytiin nopeesti yksissä kotibileissä ja siitä vähän tanssimaan ja hoilailemaan. Kerrankin Vappu oli kiva kokemus, enkä menettänyt hermojani :) Vappupäivänä kävin perheen luona syömässä ja voi että mitä herkkui siel oli, mums!

Nyt taas viikonloppu takana ja nyt voin sanoa että on pikkasen kuollut olo. Aattelin pitää nyt kyllä taas pienen hengähdys tauon kaikesta yöelämästä: mä haluun kuntoilla ja keskittyä vaan hyvinvointiin, sisäiseen ja ulkoiseen terveyteen. Voiko sen sanoa tolleen. No mutta silleen että pysyn terveenä ja näytän hyvinvoivalta. Musta tuntuu et viimeset pari päivää oon ollut vähän surullisin mielin (no luonnostaankin...) ja en usko että toi juhliminen ainakaan auttaa asiaa. Se vaan pahentaa kaikkea. Jos muutenkin jo tekis mieli heittää telkkari ikkunasta tai leikata päänsä kaljuksi kun ei saa esim. ponnaria onnistumaan niin mieti siihen päälle vielä se kauhea day afterin ahdistus olotila. Seriously. That's f*cking mental.

Mut kyllä mä selviin, ennemmin tai myöhemmin. Kauhee avautuminen tästä tuli mutta luulen että mun piti vaan saada se tänne kerrottua. Alotin tän blogin aikoinaan siksi että voin kertoa tänne omasta elämästäni sekä fiiliksistä ja tän nimihän on kaikenlisäks Tea's State Of Mind! Ja mun mielentila on tällä hetkellä tää. Niin pitkään sitä hyvää kestikin. Ja tiiän kyllä että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tää on mulle uuden elämän alku enkä osaa yhtään sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omalla tavallaan se on kiehtovaakin mutta ootan vaan sitä päivää kun kaikki tuntuu taas pysyvästi paremmalta ja haavat paranee. Tekisin mitä vaan et se tapahtuis pian.

♥:lla Tea