sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Never saw it coming...

...All of your backstabbing.

Koitan edelleen toipua kaikesta mitä oon nyt viime aikoina kokenut. Kun sitä luulee, että pahimmasta olisi jo yli päässyt niin sitä kuuleekin kaikennäköstä uutta kivaa ja kaikki meneekin täysin uusiksi. Se mitä oon selville saanut on jotain aivan helvetin järkyttävää enkä sitä voi tänne ees alkaa kertomaankaan. Sen verran voin aihetta avata, että koskaan en ole yhtä petetyksi tuntenut itseäni. Mieti, että se jota oikeesti luulit aidoksi ja ihanimmaksi ihmiseksi, johon luotit vielä 100%, ja lopulta tajuutkin että koko tyyppi on yht'äkkiä joku ihan tuntematon, vehkeilee sun selkäs takana ties kuinka kauan ja pettää sut melkeinpä pahimmalla mahdollisella tavalla. En jotenkin voi ees uskoa että tää on mun elämää tällä hetkellä... Mun tekis niin mieli olla todella estoton tässä tekstissä ja antaa palaa oikeen sydämen kyllyydestä mitä mä ajattelen tästä kaikesta ja siitä ihmisestä joka mulle tän teki. Mutta en vaan voi. Ja se riipii mua aivan älyttömästi. 


 How could this man I thought I know
Turn out to be unjust so cruel?
Could only see the good in you
Pretended not to see the truth


Mulle kaikista hirveintä tässä on just se kun en vaan olis mitenkään voinut uskoa. En mitenkään... Siitä jotenkin syytän itteänikin ja oikeesti kaduttaa, että olinkin niin hyvä ihminen tätä toista kohtaan. If I only knew the truth... Kaikki mulle vaan tosin jaksaa toistaa, että Tea, et voinut tietää. Oot kaunis ja ihana ihminen, pärjäät kyllä. Yritän parhaani mukaan mutta en mä ole enää täysin sama ihminen varmaan pitkään aikaan. Oon niin täynnä vihaa. Ensin se oli vaan pettymystä ja surua, mutta nyt myös vihaa, ja en voi sanoa toivovani tälle mut pettäneelle ihmiselle enää mitään hyvää elämäänsä. Kauheeta sanoa noin... Ei yhtään munkaltaista. Mutta niinkuin sanoin, en pysty olemaan täysin omaitteni vähään aikaan enkä todellakaan pysty tällaista kohtelua antamaan anteeksi saatika muistelemaan tätä mun elämän viimeisintä 1,5 vuotta mitenkään lämmöllä. Oisin joskus pystynyt mutta en enää.

Joka päivä mä toivon, ettei mun tarvis olla enää näin surullinen ja vihanen ja miettiä sitä miks en tajunnut. Oisin tehnyt kaiken eri tavalla, jos oisin tiennyt. Tosin omalla tavallaan tajusin. Oisin vaan toivonut että sitä ei olis tarvinnut saada selville sillä tavalla. 

Se minkä opin tästä suhteesta on se, ettet koskaan voi tietää kaikkea toisesta. Ja vaikka kuinka toinen ylistäis sua suhteen aikana maailman ihanimmaksi naiseksi, jonka haluaisi viedä jopa vihille ja perustaa perheen, kaikki voi muuttua saman tien. En voi edes ymmärtää miten joskus uskoin tota soopaa. Uskoin nimittäin aikoinaa ennen tätä kaikkea jo valmiiksi, että mikään ei ole ikuista. En halunnut ajatella, että yksi ihminen on sata varmana se viimeiseen päivään asti oleva sun rinnalla. Mä muutin tätä ajatusta ja nyt kadun sitä syvästi.


Tea

25 kommenttia:

  1. Mua häiritsee kun laitoit kuvan joka viittaa tupakointiin..
    Mutta tsemppiä hurjasti!!! <3 Toivon sulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  2. Voimia!! <3 varmasti ihan hirveä tilanne, mut sit kun tästä selviät oot taas entistä vahvempi! Vaikkei kannatakaa lähteä kostamaan, paras kosto on se, kun tää petturi näkee miten hyvin pärjäät ilman sitä!

    Ps mitä nää urputtaa täällä sulle tosta tupakoinnista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeist! ♥
      Turha mun ois mitään kostaa kun ei sillä oo enää mitään merkitystä. Pääasia että pääsin siitä eroon...
      Ja haha, en osaa vastata tohon tupakointi hommaan mitään XD

      Poista
  3. Sussa ei oo mitään vikaa muista se, vaan sillä toisella on elämä aika sekasin kun tollasta tekee. Jos jollain ei oo hyvä olla ittensä kanssa, se pystyy tekemään melkeenpä mitä vaan jotta tuntis olonsa ees vähän paremmaks.. mut muista et sä oot sen kaiken paskan yläpuolella. Oot ollu rohkee kun oot luottanu toiseen, siinä ei oo mitään väärää äläkä syytä itteäs! tosi paljon voimia sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Ja eipä hän ollut ehkä se tasapainosin mies alunperinkään, sitä vaan kun rakastunut on ei ehkä haluu huomata niitä negatiivisia puolia oikeen...
      En vaan ymmärrä miten joku toinen voi langeta tollaseen saastaan tän jälkeen miten esim. mua kohteli ja miten hän on vielä tän eron jälkeisen elämän asiat hoitanut eikä ole edes osoittanut minkään näköistä anteeksipyyntöä siitä mitä teki. Kai hän on sitten olevinaan se uhri tässä vielä kaiken muun paskan lisäksi.
      Mua oksettaa koko ihminen ja oikeesti ihan "pikkusen" myös tää kolmas osapuoli, jota en tosin syytä mistään, vaan pikemminkin toivoisin että hän olisi fiksumpi kuin minä ja näkis tollasen ihmisen läpi heti alkuunsa. Tosin en usko että näkisikään nyt mutta tulee kyllä huomaamaan asioita ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
    2. Mä niin ymmärrän sua. Oon kokenu ite noita samoja fiiliksiä, ja se vihan määrä on ihan järkyttävä. Ja nimenomaan vielä se, kun ei saa minkäänlaista oikeeta selitystä tai anteeksiantoa, kaikki vaan muuttuu sormia napauttamalla ja pitäs hyväksyä uusi tilanne. Ja kun nyt kolmannesta osapuolesta puhuit, niin usko tai älä, aivan varmasti tulee päättymään sekin uusi suhde (tai mikä lie) jonkun ajan kuluttua. Ja oon varma ettei se mies oo oikeesti onnellinen, ei osaa/uskalla vaan toimia niinkun kuuluis. Rakastuneena sitä ei vain voi kuvitella tollasta ihmisistä mutta se on tullut opittua että kaikki on mahollista eikä kehenkään toiseen voi aivan täysin luottaa. mutta jos sä Tea keskityt omaan hyvinvointiin ja rakennat sen onnellisuuden itse sisältäs ni sit ihan varmasti törmäät vielä johonkin paljon parempaan <3

      Poista
    3. Kiitos sulle kommentistasi! ♥
      Parasta toi etenkin miten epäkunnioittava ihminen hän sisimmältään olikaan ja miten vaikeeta ois ollut olla mies ja ottaa vastuu tekemisistään. Se että kuulen muilta ihmisiltä asioita ja sain alunperinkin tän homman selville jostain sosiaalisenmedian lähteestä...? Uskomatonta. Ihan ku olis 14-vuotiaan kanssa seurustellut.

      Poista
    4. Niinpä, myös aikuiset ihmiset valitettavasti pystyvät mitä lapsellisimpiin ja naurettavimpiin tekoihin..:/ sen verran haluan vielä sanoa, että tällaisen samankaltaisen eron jälkeen (minkä minä siis koin), olin ihan hemmetin onnellinen. (toki se vei vähän aikaa) Mutta opin arvostamaan ihan uudella tavalla itseäni ja kaikkia niitä asioita, jotka elämässäni on hyvin. Toivon, että sullekin kävis tälleen ja että oikeesti nautit täysillä nyt omasta elämästä ja tulevasta kesästä! :)
      t. sama ano

      Poista
    5. Joo näihän se on. Ja tiiän kyl että kyl mä tästä selviin ja aion sure as hell nauttia kesästä täysin!
      Päivä päivältä vaan vahvempana eteenpäin :)
      Kiitos sulle viesteistä, se miten koko mun lähipiiri on suhtautunut tähän ja se mitä lukijatt ovat kommentoineet tätä tilannetta niin voin kertoa että tulee vaan entistä vahvempi olo koko ajan... Mutta aikaa tää toki vie ennenkuin oon täysin toipunut, ja vaikka en koskaan tuu tätä unohtamaan niin yli pääsen varmasti. ♥

      Poista
  4. Onnistuin nähtävästi jaarittelemaan niin pitkän kommentin et piti pätkästä kahteen osaan :D en osannu tiivistääkään! :

    Tosi hirveetä ja masentavaakin kuulla, että tällaista vaan tapahtuu ihmisille. Itseni mukaan lukien. Kuullut jotenkin viime aikoina ihan liikaa pettämisjuttuja ja sellaisistakin pariskunnista, joista ”ei olis IKINÄ uskonu”. Itelleki alkanu tulee sellanen olo, et kun alat seurustelemaan, niin hyvin mahdollisesti, jopa todennäkösesti se päättyy pettämiseen.

    Mut joo, pakko kommentoida, koska mua jotenkin riipii lukea, että joku käy tota samaa prosessia läpi, kun mitä ite kävin viime syksynä. En jotenkin toivois sitä kenellekään missään nimessä. Ja tulee ihan paha mieli, kun kuulee, että jollekin toiselle käy lähes samalla tavalla.
    Siis mulla oli niin samoja fiiliksiä kun sulla! Just toi epäuskosuus ja epätodellisuuden tuntu, sitä pyöritteli päässään alkuun pitkään. Kukaan muukaan ei ois ikinä uskonu että tää mun ex ois ikinä tehny mitään tollasta ja kaikki, minä mukaan lukien, kuvitteli et ollaan loppuelämä onnellisesti yhessä. Myös noi tunneskaalojen läpikäynti kuulostaa erittäin tutulta. Pettymystä, nöyryytetty fiilis, surua, masennusta, vihaa.. u name it.

    Mutta ilokseni voin todeta, että olen näin reilu puoli vuotta jälkeenpäin päässyt totaalisen yli asiasta. :) niin pääset sinäkin! Se kliseinen asia, mitä jokanen mulle toitotti sillon ja mikä niiiin pitää paikkaansa, on vaan yksinkertaisesti se, että aika parantaa. Vaikka kuinka riipivältä se tuntuki, niin ne tunteet ja kaikki p*ska oli vaan kestettävä hammasta purren ja antaa ajan mennä. Muistan iteki ajatelleeni ja toivoneeni, et kumpa vois vaan hypätä siihen kohtaan, ku oon täysin toipunu asiasta. Harmi vaan, että oikotietä onneen ei oo. Mut pakko sanoa, että todella, todella kasvattava kokemus. Se oli samalla elämäni syvin kuoppa, mihin oon ikinä pudonnut eli about pahinta mitä mulle on ikinä sattunut, mutta silti en muuttais mitään. Se kuulu mun elämään ja oon tyytyväinen tähän tilanteeseen mikä mulla on nyt. Järkyttävän helvetin sitä kävikin läpi, mutta selvisin! Entistä voimakkaampana ja fiksumpana on koittanut uusi parempi elämä. :)

    Toi on todella totta, että sitä ei todellakaan oo oma ittensä pitkään aikaan, ja ymmärrettäväähän se on. Sanoit, ettet vois antaa anteeks tai muistella menneitä lämmöllä, mutta toivon että pääset molempiin pisteisiin vielä. On todella kuluttavaa kantaa mukanaan hirveetä taakkaa ja vihata jotain ihmistä ja tuntea katkeruutta. Iso kivi putos harteilta kun (tietysti melko pitkän ajan jälkeen) viimein olin työstänyt asiaa päässäni ja pystyin viimein antamaan anteeksi. Tossa sun tämänhetkisessä tilanteessa se varmasti kuulostaa ihan utopistiselta ajatukselta, niin mustakin kuulosti, mutta tarpeeks ku aikaa kuluu niin se tulee ajankohtaseks. Nykyään ollaan tän exän kans ihan hyviäkin kavereita eikä mitään oo hampaan kolossa. Se ei tarkota, että hyväksyisin sen mitä se teki tai että se olis mitenkään oikein, mutta hyväksyin että näin tapahtui, olen antanut anteeksi ja jatkanut elämääni. En vihaa tai syytä ketään. Miten keveä fiilis!

    Ei kannata märehtiä siinä, että kumpa olisin tienny ja kumpa olis tapahtunu näin tai niin. Jossittelu on turhaa. Ei kannata syyttää itteään, koska tapahtunut ei todellakaan ole sun vikas. Ite epätoivon vallassa sillon googlailin kaikkea, etsien jotain tietoa miten vois toipua. Tää psykologin vastaus oli musta mielenkiintoinen ja hyvä: http://hidastaelamaa.fi/2012/11/kysy-psykologilta-miten-voin-hyvaksya-kohdalleni-sattuneen-petturuuden/ Erityisesti tää lause kolahti: ”Se että Sinä olet luottanut ja rakastanut on inhimillistä ja kaunista. Älä luovu siitä kyvystä tulevaisuudessakaan!” Niiiin totta.
    ....

    VastaaPoista

  5. Toinen mikä autto mua tooodella paljon käsittelemään asiaa ja ymmärtämään asioita, oli yks kirja. Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan!! Ite pakottauduin lukemaan ton aivan rikkinäisenä, koska en nähny mitään valoa missään ja epätoivosesti etin keinoa selviytyä. Luin kirjaa itkien enkä meinannu kyynelten sumentamilta silmiltäni nähdä tekstiä, mutta jatkoin väkisin lukemista ja se kannatti. Toi kirja autto ymmärtämään monia monia asioita ja käsittelemään tilannetta! Siitä tuli paljon parempi olo. Tässä linkissä pätkää kirjasta ja lopussa kirjan nimi. Suosittelen lämpimästi! :) http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua/

    No niin. Järkyttävä maratoonikommentti, mut tunsin jostain syystä suurta tarvetta avautua sulle, koska tunsin myös suurta samaistumista :D Tuntui melkein velvollisuudelta kommentoida! Itse ainakin silloin kaipasin kovasti vertaistukea ja tuntu jostain syystä lohduttavalta kuulla, että muillekin on tapahtunut niin. En tosin tiedä, ootko minkälaisissa fiiliksissä tällä hetkellä asiasta, mut toivottavasti tästä mun kommentista oli ees jotain apua. :) Jos ei niin tulipahan höpöteltyä lämpimikseni! Tietenkään en voi täysin tietää sun tilannetta ja kaikki tommoset tapahtumat on niin erilaisia.

    Joka tapauksessa törkeesti tsemppiä!! Sul on kyllä asenne kohdillaan! Tuut niin pääsemään yli entistä vahvempana tyttönä ja alkaa aivan uusi parempi elämä :) i promise! Aikaa se vie eikä tuu helppoa olemaan. Hammasta purren eteenpäin. U can do it!<3 Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, täälhä odotti kunnon ripittäytyminen :D Kiitos sulle viestistäsi, kaikki tää tuki mitä oon kaikilta saanu, niin lukijoilta kuin lähipiirissä on ollut todella arvokasta ja merkitsee mulle paljon. ♥
      Sen mitä haluan tohon sanoa on, että ei me tulla enää ikinä olemaan edes kavereita. Sen verran ruma ero oli. Hienoa jos toisilla elämä menee noin, mutta tää on nii another story...
      Tää mut pettänyt ihminen ei ole osoittanut minkäänlaista nöyryyttä tai anteeksipyyntöä mua kohtaan, vaan päinvastoin on ollut hyvin häikäilemätön ja kylmä toimissaan. Hänellä on myös selkeesti täysin puhdas omatunto kaikesta tapahtuneesta, kun ei omien sanojensa mukaan mua ole suhteemme aikana pettänyt. Mutta mitä se sit on että tapailet selän takana toista naista ties kuinka pitkään, et tuu yöksi enää kotiin jne jne. Ja se että hyppäät suoraan uuteen parisuhteeseen heti kun edellinen, pitkä suhde päättyy. Millanen ihminen tekee noin? Ei ainakaan terve ja that's a fact.

      Siihen tulokseen oon vaa päätynyt, että tällä ihmisellä ei ollut kaikki kotona alun alkaenkaan. Tää uusi ihminen on vaan taas yksi keino paeta todellisuutta ja väylä siihen että hetkeksi tuntuisi edes vähän paremmalta oma surkea elämä.

      Mut tosiaan se jätkä on nyt toisen muijan ongelma, ei mun. Ainoa asia mikä tässä mua vaan v*tuttaa on se, että kusetti mua päin naamaa kaikesta, uskoin sinisilmäsenä kaiken ja näin ollen luotto menny täysin. Miten hemmetissä voisin enää luottaa samalla tavalla kehenkään?

      Siin vaihees ku tän jätkän kulissit kaatuu, mun elämä on jo menny eteenpäin ja tiiän et voitan tän "taistelun" lopulta kuitenkin, vaikka oonki nyt vielä se satutettu osapuoli. Mä tiiän et tuun aina olemaan onnellisempi ja menestyneempi ihminen, vaikka se mitä esittäs tuolla ihmisten edessä.

      Kiitos tsemeistä ja hyvää kevättä sulle myös!! Tästä tulee mun elämäni kesä, eikä siitä oo epäilystäkään. :)

      Poista
  6. Ahaha joo sori vähä lähti lapasesta :D Kiva kun jaksoit kuitenkin lukea elämääkin pidemmät kommenttini! Ymmärrän ettette tule olemaan enää kavereita, en tarkoittanutkaan että pitäisi. Pääpointtina, että ihan oman itsesi takia pystyisit joskus antamaan anteeksi. Itelleni se oli valtava helpotus. :) Tosin siihen meni aikaa. Vihanpito on tosiaan niin kuluttavaa.

    Teidän tilanne kuulostaa kyllä paljon pahemmalta ja jotenkin niin tunteettoman kuulosta toimintaa! Ei kyl voi ymmärtää miten joku pystyy tollaseen, mutta niitä ihmisiä tuntuu löytyvän valitettavasti vähän joka nurkasta. Onneks tälläset tapahtumat vaa kasvattaa ja vahvistaa!

    Jep, tutun kuulosia fiiliksiä. Siin on niin prkleen petetty ja tyhmä olo ku ite täysillä rakastaa ja on onnellinen ja toinen vehkeilee sun selkäs takana. Sitä vaan pitää opetella uudestaan luottamaan, vaikka helppoo ei tuu olemaan ja sitä on varmasti pitkään tosi epävarma vähän kaikesta.

    Nyt vaan suosittelen unohtaa koko jäbän niin hyvin ku pystyt ja keskittymään täysillä ittees :) Niinku kyllä kuulostaakin että niin teet! Kyllä se siitä, kokemuksen syvällä rintaäänellä! :D Niin tyhmältä ku kuulostaaki. Antaa ajan parantaa ja muita kliseitä(jotka on niin ärsyttävän totta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa yhtään :) Kiitos kun kommentoit!

      Joo, ei tää mtn normaalien ihmisien meininkii ole todellakaan :D Yleensä luulis pettäjän olevan aika nöyrää poikaa/tyttöä eikä kehtais tolleen postailla ympäri ämpäri "romanttisia" kuvia uuden kultansa kanssa yms... :D

      Ite oon jo päässy nyyhky vaiheen ohi ja vihakin muuttunut vähitellen nauruksi. Sen verran naurettavia asioita olen kuullut XD ei haittaa yhtään että tää ihminen meni pois mun elämästä. Vaan se teko ja kaikki toi miten hän salasi kaiken niin hyvin. Tosin olihan mulla epäilykseni mutta valehteli kaikesta kirkkain silmin enkä osannut epäillä :)

      Poista
  7. Moikka
    Aivan pakko tulla kertomaan että seurustelin ton sinun exäsi kanssa 8 vuotta sillon kun vielä nuori olin :D
    Ja uskoppa teki jo sillon samat temput mulle!
    Yks ilta vaan ilmotti ettei enää tule kotiin eikä koskaan kertonut syytä siihen,hain itseäni 4 vuotta ja useasti mietin mitä tein väärin ja olin aivan hukassa!
    Nyt ylpeänä katson viereeni jossa makaa pieni vauvani ja toisella puolella MIES keneen luotan ja kuka kohtelee niiku naista kohdellaan!
    Suhteessa tehdään virheitä ja riidellään mutta eriasia osataanko niistä puhua ja pyytää anteeksi ! Toi sinun ja minun yhteinen asia eli tää ex ei ikinä tule muuttumaan, ikuinen poika( usko minuu) :D, sellanen jokapäivänen tissuttelu,valehtelu ja aikaansaamattomuus on vaan luonteenpiirre joten ole Tea itsestäsi ylpeä että pääsit tollasesta lapasesta eroon ;)
    Oot todella kaunis ja fiksuki joten sulle löytyy joku kunnon mies sit ku aika sen sallii. !!!
    Ihanaa kesää sinulle ja nauti kaikesta positiivisesta!
    Karma is a bitch vai miten se menikään
    -kaisa

    VastaaPoista
  8. Niin ja lisätäkseni että sosiaalisenmedian kautta silloinkin selvisi syrjähyppyjä ja valheita ni ei oo kasvanu siitä yhtään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelinki et on vaan ajankysymys millon joku sen entisistä tulee tänne kommentoimaan, ja hyvä että teit niin!!
      Eipä tullu yllätyksenä tämä tieto, kun näki miten teki mulle. Uhria se jätkä osaa esittää hemmetin hyvin ja ei nää itessään koskaan mtn väärää, eikä myöskää kovin lämpimästi existään mulle puhunut. Onneks osaan tosin suodattaa aika hyvin ja tiiän et kaikes on aina 2 puolta... Ja olishan se pitäny arvata mut se jätkä on tos kusettamises ja hyväksikäytössä aikamoine ammattilainen... Se ainaki valjennu mulle näi jälkikäteen.
      Tunnistan kaiken ton (tissuttelut yms) ja voinki sanoo et oon tosi onnellinen et se kusipää ei oo enää osa mun elämää. V*tuttaa vaa et luotto meni aika hyvin enkä tiiä miten voisin samal taval luottaa enää kehenkään ulkopuoliseen... Aika näyttää.
      Kiitos sanoistasi ja hyvää kesää sinullekin <3 kyl mä selviin, siit ei oo epäilystäkään.

      Poista
    2. itsekin joutunut kyseisen henkilön kusettamaks... vituttaa sun ja kaikkien tulevien muijien puolesta! kunpa se sais opetuksen pian.

      Poista
    3. Joo mä arvelinki et tuskin oon ainoa. Enkä viimenen :) Mut jengi tehkööt omat valintansa. Jos oisin vaa tienny kaiken ni en ois lähteny sen kaa mihinkää suhteeseen... Ihan ku ois valheessa eläny viimeset reilu 1,5 vuotta. Mut voin nyt paremmin pitkään aikaan, kaikki ok elämässä, oon onnellisempi ilman sitä joten eteenpäin vaa. Ainoo vaa et ton paskasimman teon tuun muistamaan lopun elämääni.
      Oppipaha uutta ihmisistä... No regrets, only lessons learned.

      Poista
    4. jo alussa kaikki merkit viittas siihen että ei kannattas ryhtyy mihinkään mut jotenki sitä vaan sit halus uskoa parasta. ei noissa tilanteissa välttämättä haluu kuunnella mitä muut sanoo... mut juu, ehdottomasti lesson learned ja no regrets :)

      Poista
  9. Kokemattomuus ei ole järjettömyyttä. Sinä, Rakas, olet älykäs ja lahjakas. Upea pakkaus <3 Ja hei, onneksi on kesä ovella :D Rinta rottingilla, Rakas, etiäpäin <3
    Rakkaudella Irina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Big Brotherissa nähtiin sun luonteesi: tyhmyys, itsekkyys, kaksinaamaisuus, ilkeys, laiskuus, helppous, pinnallisuus. Ehkä se vaan kyllästyi noihin kaikkiin. Mee vaikka taas jakaa persettäsi johonkin ohjelmaan, jos vaikka helpottais. https://www.youtube.com/watch?v=rUqoa8VT4Z0

      Poista
    2. Ahhhahahaha, u serious????????????
      Mun ei tarvii alkaa itteäni ihmeemmin puollustamaan, mutta sen verran on pakko tota sun tosi "kypsää" kommenttia oikaista, että en kyllä eläissäni ole p*rsettä kenellekkään jakanut, enkä tulevaisuudessakaan meinannut :D
      Oot vissiin se sama urpo joka aikasemminki aukonut päätänsä mm. mun facebookissa ja täälläkin aikaisemmin.
      Tätähän vissiin toivoit että vähän huomiota saist :D Yleensä en ees vaivaudu vastaamaan....
      Hyvää loppuelämää sulle ja paa se telkka kiinni jatkossa kun sieltä tulee jotain ikävää katsottavaa ♥

      Poista