Kaiken jälkeen...

Muistanette varmaan, kun kerroin täällä blogissani mun tähän astisen elämäni kauheimmasta käänteestä (tästä pääset postaukseen). Mun oli vaan pakko saada se silloin tänne, mikä oli kyllä lopulta erittäin hyvä päätös. Kaikki se palaute ja tuki, mitä sain mm. lukijoiltani ja muilta ihmisiltä, oli jotain mieletöntä. Oon edelleen niin kiitollinen teidän tsempeistä ja siitä, että jaoitte myös jotkut jopa omia kokemuksia kanssani. Ylipäätään se jo on kiittämisen arvoista, että kaikki mun lähipiiristä on tukenut mua niin hyvin mutta myös te ulkopuoliset ihmiset, jotka seuraatte blogiani tai mahdollisesti olette vahingossa tänne eksyneet. On ollut niin vahvistavaa, kun kaikki ovat olleet niin hyvin mun puolella tässä kaikessa. Etenkin yksi kommentti sai mut vihdoin tajuamaan paljonkin asioita ja olen siitä hyvin iloinen, että kyseinen henkilö jätti viestinsä. Anyway, halusin vaan sanoa heti alkuun, kiitos ♥ Tutut, ystävät, kaverit, perhe, lukijat, kaikki jotka olette tukeneet millä tavalla tahansa. You are awesome.

Se mitä kävin läpi, ei ole anteeksi annettavissa (eikä sillä että olisi minkäänlaista anteeksipyyntöä tähän suuntaan kuulunutkaan) mutta sen voin kertoa, että kaiken sen vihan, surun ja muun sijasta nyt mua lähinnä vaan naurattaa kaikki. Kaikki se urpoilu, mistä sain kuulla ihmisiltä koko ajan vaan lisää ja lisää sai mut totaalisen raivon ja ikuiselta tuntuvan itkun partaalle, kunnes tulin siihen tulokseen, että mua ei enää kiinnosta. Mulla on niin paljon hyviä asioita elämässäni, että miksi hemmetissä kuluttasin enää aikaa ton säälittävän pelleilyn miettimiseen? En pysty siitä mitään muuttamaan, enkä varmaan jälkikäteen muuttaisikaan. Kai mä vaan tarvitsin tän tapahtuman mun elämään muistuttamaan että kaikki ei oo sitä miltä näyttää ja oon myös aina uskonut että kaikki tapahtuu syystä ja niistä pahimmista asioista seuraa aina lopulta hyvää.

Saan nyt elää omaa itsenäistä elämääni ja nautinkin siitä. Vaikka kävinkin elämäni pahimman paskamyrskyn läpi enkä olisi koskaan voinut kuvitella jonkun tekevän mulle sellaista, tunnen nyt pelkästään hyvää oloa ja etenkin oon niin fiiliksissä tästä tulevasta kesästä, joka by the way tulee olemaan paras pitkään aikaan! Oon aina ollut onnellinen elämässäni, ja tiedän myös, että olen tulevaisuudessakin. On mulle vaikka ja mitä elämäni aikana käynyt ja oon nähnyt niitä ikäviäkin asioita jo lapsesta asti, mutta silti mä oon ollut aina täynnä elämää ja yleisestikatsoen onnellinen. Sitten on taas olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät ole, eivätkä tule koskaan olemaankaan. Sellasia surullisia yksilöitä, jotka eivät tule koskaan missään menestymään ja tuntemaan oloaan hyväksi omassa elämässään. Sillon onkin vaan helpointa hommata itelleen aina uusi tukipuu kun vanhasta on imetty kaikki voimavara ja toivoa parasta, että se olisi taas väylä parempaan elämään. Unohtamatta lisäksi mm. taloudellista hyväksikäyttöä yms...... Hyi että. Miksi en tajunnut heittää sitä ihmistä ulos ajoissa?  

 Monet ovat sanoneet, että älä katkeroidu tästä kokemuksesta mutta aika näyttää miten pystyn luottamaan enää ulkopuolisiin ihmisiin (miehiin). Yleisesti katsoen näen kuitenkin, että mun elämä tulee tän kaiken jälkeen olemaan vielä kokonainen, ja uskon jopa edelleen hyvään. Oon vaan aina ollut niin tämmönen että en jaksa miettiä aina ihmisistä sitä kaikista pahinta, vaan uskon hyvää monista ja mä oikeesti toivon, ettei mun tarvitse sen takia enää koskaan kokea tätä uudelleen. Tulevaisuus ei varmaan tule aina olemaan helppoa kun kantaa tällasta muistoa mukanaan, mutta uskon kyllä silti edelleen, että tuolla jossain on vielä se oikea sielunkumppani mulle. Tää jätkä, joka musta hetkeksi imi kaiken valon ja ilon, ei ollut se henkilö ja hyvä niin. Tiedän ettei se ollut edes alkuunkaan mun arvoinen ja oonkin saanut siitä niiiiiiiin monta hyvää muistutusta tässä viimeaikoina ja oon niin helpottunut lopulta, että tää kaikki on viimein ohi. Mun ei tarvitse enää miettiä sen toisen elämää ja tulevaisuutta ja miten se tulee vaikuttamaan omaani. Sen verran vaan sanon, että kateeks ei käy ja kaiken jälkeen voin ylpeenä todeta, että tää on just mun elämä ja mulla on kaikki niin hyvin.

Nyt mun on oikeastaan vaikea olla nauramatta tän ihmisen touhuille. Kaikki se mitä olen kuullut hänen nykyisestä elämästään on ollut kieltämättä hupaisaa kuultavaa. Se, että hän valitsi ton tien kulkea, oli mulle oikeestaan lopulta lottovoitto ja mä oon tässä se osapuoli, joka ei todellakaan menettänyt mitään. Myös se miten häikäilemättömästi tää ihminen on meidän eron jälkeen käyttäytynyt kertoo henkisestä tasapainosta aika paljon ja oikeastaan mietin, että kuka se ihminen edes oikeasti oli jonka kanssa vietin reilut puolitoista vuotta yhdessä? Jonka kanssa jaoin myös kodin pitemmän aikaa. Oon kuullut niin paljon asioita nyt jälkeenpäin että en voi edes uskoa että luulin tuntevani hänet joskus. Ainakin yksi iso asia minkä olen tämän eron myötä ymmärtänyt, että tää mut pettänyt jätkä on yks kusetuksen ja hyväksikäyttämisen ammattilainen, eikä sellasen perään kannata jäädä nyyhkimään. Munhan pitäs pikemminkin juhlia, että pääsin siitä eroon. Tekee vaan mieli sanoa pieni varotuksen sana niille uusille ihanille tuttavuuksille, jotka tähän kyseiseen ihmiseen ylipäätään luottaa ja jakaa elämänsä hänen kanssaan millä tavalla hyvänsä: Watch your back. Fakta on se, että mä en ole ensimmäinen enkä varmasti hänen viimeinenkään uhrinsa. Ne satuttavat teot ja kokemukset tästä kaikesta eivät tule koskaan unohtumaan, mutta tiiän kyllä myös vähän muutakin.

What goes around comes back around.

Karma is a real bitch.

Päätin, että halusin jakaa vielä ajatukseni tämän asian tiimoilta vielä viimeisen kerran täällä. Oon kirjoittanut tätä postausta jo varmaan viikon ja tänään päätin, että nyt tää on valmis. Halusin miettiä rauhassa kaiken, mitä haluan sanoa ja miten ja tästä onkin tullut mulle samaan aikaan tärkein sekä myös vaikein teksti tähän mennessä (lähinnä siks kun ei voi kaikkea niin suoraan täällä laukoa). Mun oli pakko saada nää asiat päivänvaloon koska suoraan sanottuna jos jostain olisin saanut tietää tämän kaiken mitä tiedän nyt, olisin ehkä tehnyt elämässäni erilaisia valintoja toissa syksynä. Tärkeintä oli kuitenkin mun oman pääni takia saada sanottua nää asiat ja mun mielestä koska avasin teille tän tapahtuman alunperinkin, kuuluu teidän myös tietää miten voin nyt.

Ja mä voin hyvin ♥

Tea