Big Brother - My Story

Sain tossa inspiraation kirjoittaa teille eräästä aiheesta, josta on sadellut kysymyksiä ja kommentteja viimeiset 11 kuukautta. Luulen myös, että joitakin lukijoitani tämä aihe saattaisi kiinnostaakin. Ajattelin tehdä siis postauksen mun kokemuksesta Big Brotherissa, ja haluan kiteyttää tähän kaiken. Kaiken mikä on oleellista. Tai vähemmän oleellista... I don't know! Mutta oon nyt kirjottanut ja suunnitellut tätä mun eeposta pari päivää, ja nyt aion tän vihdoin julkaista. Toivottavasti tässä ois nyt kattava setti BB:stä teille ja en oo unohtanut mitään tärkeää. Enjoy :)

Yleisimmät kysymykset

Oliko talossa kivaa? Talossa oli vaihtelevasti "kivaa". Sana kiva, ei edes riitä kuvaamaan kyseistä kokemusta. "Kiva" on tässä asiassa oikeasaan erittäin mitään sanomaton :D Kuvittele ittes kotiin. Siellä me elettiin kuin "kotonamme" ja tehtiin kaikenlaista hölmöä... Tylsää oli melkeenpä puolet vuorokaudesta ja sohvalla löhöilyä. Kivaakin oli toki, mutta oli siellä paljon muutakin kuin vain "kivaa".

Mites sun ja Markuksen juttu? Me ollaan kaveri väleissä, ja meidän suhde ei kestänyt kauan talosta poistumisen jälkeen.

Ahdistiko kamerat? Milloin niihin tottui? Ei ahdistanu, oli vaan lähinnä outoa ku ne surisi ja seuras sua. En osaa sanoa milloin niihin tottui. Siinä ne oli koko ajan.

Tunnistaako ihmiset? Ihmiset tulee joskus puhumaan BB:stä, mutta ei enää niin usein. Alkuvaiheessa huomiota oli paljon enemmän, ja mitä pienemmälle paikkakunnalle meni, sitä enemmän sitä myös oli. Nykyään tulee edelleen tyypit juttelemaan lähinnä baareissa, ja töissä joskus saattaa joku asiakas jotain mainita. Koskaan huomio ei oo ollut kovinkaan häiritsevää... Ainakaan musta. Sitä mä en kyllä ymmärrä, jos joku BB:läinen väittää että ei oo saanut olla rauhassa ja on ollut hyvinkin häiritsevää tuntemattomien ihmisten huomio ! Ite en ole tommosta ainakaan ite kokenut. Aluksi ihmiset tuijotti aika paljon, mutta mun mielestä tää "julkisuus" on ihan itse aiheutettua, että turha siitä on ainakaan alkaa valittamaan... Toki on ärsyttäviäkin hetkiä on koettu. Ehkä nää jotkut "julkut", jotka BB:n jälkeen ovat jääneet vielä tekemään sitä julkkis uraansa, kokee enemmän ahdistavia hetkiä kuin tämmönen normi BB-läinen ;D En tiedä, ehkä se myös riippuu suhtautumistavasta, miten tuntemattomien ihmisten huomion ottaa... Mutta Suomessa ja etenkin Helsingissä nyt saa olla kuka tahansa rauhassa! Ei ehkä kaikilta humalaisilta ja sekopäiltä, mutta sitäkin sattuu vaan harvoin.

Oletko muiden asukkaiden kanssa yhteydessä? Toisten kanssa enemmän, toisten kanssa vähemmän. Jonna I, Tomi ja Joni on varmaan ne kenen kanssa ollut eniten. Myös Joukoa olen nähnyt. Hauskin täs on se, et mä ja Joni tyyliin inhottiin toisiamme talossa, mutta ulkopuolella meistä tuli tosi hyviä kavereita. Ja tänään oonki menossa näkee sitä :)

Kokemuksesta yleisesti

Vuosi oli siis 2012. Olin talossa 96päivää, ja lensin ulos kaksi päivää ennen finaalia.

Alkuviikot oli aika jäissä, kun koko talo oltiin ahdettu täyteen asukkaita, ja oli kokoajan aivan kauhee hälinä ja tohina. Mulla oli ainakin alussa vaikeuksia sopeutua, ja mietinkin silloin, että onkohan musta edes tähän... Eniten mua ehkä ahdisti Sarah, koska se oli niin kylmän viilee ja selkeesti vihas mua sydämensä kyllyydestä! :D Ja varmaan ei jäänyt katsojiltakaan tämä huomaamatta. Hahhah, mut no hard feelings... Sit varmaan kun alkoi porukkaa lentelee ulos, niin alkoi saamaan myös ite tilaa hengittää. Ja siitä se sitten lähti. Loppuajan talossa olin kyllä enemmän kuin kotonani, kun vertaan jaksoja alkuajoilta ja loppuajoilta! :D

Tästä se kaikki alkoi...

Minä & Tomi

Minä & Janita

Tästä kuvasta voi ehkä huomata että BB-talo alko jo tuntumaan kuin omalta :)

Ylilääkärinä nimeämässä

Teija & Minä :) Teija oli mun vara-mama, ja oikeastaan mun ekoja ystäviä talossa

   Loppuajasta aloin oleen aika poikki henkisesti, ja sekin varmaan yksi syy niistä mun lukuisista "hermoromahduksista". Muhun kohdistui paljon ns. rääkkiä, koska mun tapa suhtautua asioihin on aika voimakas, ja mun reaktiot teki varmaan musta "viihdyttävän" asukkaan (mun raivarit, itkut ymym). Todellisuudessa ihmiset varmaan saattaa yllättyä, että oikeasti en edes itke niin usein. En edes nyt muista, milloin olisin viimeksi itkenyt. Mutta sillon kun itken se lähtee yleensä aika täysillä. Te jotka olette katsoneet, tiedätte kyllä! Mutta se on kyllä puppua, ettenkö olisi talossa myös iloinnut. Musta näytettiin (tottakai) vaan ne pahat puolet.

Tuskia...

En talossa kolmen seinän sisällä todellakaan tiennyt, että mun dramaattisuus oli niin "big deal" ulkomaailmassa. En osannut yhtään edes aavistaa, että täällä ihmiset kyseenalaistivat oliko itkuni aitoa ja miettivät että olenko täysi fake ass bitch! Itse asiassa olen jopa hieman loukkaantunut, että jotkut ovat tuollaista väittäneet! Myönnän, että olen suuripiirteinen ja ajoittain myös melko teatraalinen, mutta se vaan kuuluu mun luonteeseen. Mä oon aina ollut sellainen! Mun luonne on aito, ja sain kuulla siitä paljon kiitosta talossa ollessani. Ainakin yhessä vaiheessa. Ja ainakin talon ns. mammoilta, jotka voitin mun puolelle! Ne oli talossa mun ehkä ekat "kunnon" frendit :) Joitain ihmisiä mun luonne voi ärsyttää, mutta se ei haittaa mua yhtään. Mun puuskat kestää yleensä vain hetken, mutta sillonkun se lähtee, niin se lähtee. En voi sille mitään! Mielummin oon temperamenttinen ja näkyvä nainen, kuin mitään sanomaton ja tylsä hiirulainen.

Vaikeimpia hetkiä talossa olivat tilanteet, kun joutui tekemään jotain epämiellyttävää tai nöyryyttävä. Tai jotain KAMALAA ! Esim. se matolaatikko En tee- viikkotehtävässä oli aivan kauhea... Se oli kauhua ! Myös Koiraelämää-viikkotehtävä oli erittäin vaikea mulle, koska yksinkertaisesti inhosin kaikkea siinä. Myös tupakattomuus oli vaikeaa talossa. Pahinta varmaan kuitenkin olivat ne hetket, kun tuntui ettei kukaan ymmärrä mua. Silloin sitä eniten kaipaa omaa lähipiiriään, jotka oikeesti tuntee sut ja välittää susta. Etenkin se korvanappi nöyryytys tilanne... Huhhuh!! Silloin varsinkin, kun itkin katkerasti makuuhuoneessa muiden puidessa olkkarissa mun reaktiota samanaikaisesti, mä toivoin niin että olis päässy omiensa pariin! Ne ainakin oisivat tajunneet MIKSI mä niin siitä loukkaannuin. Mun asuinkumppanit eivät oikeen voineet ymmärtää, että mikä siinä jutussa oli niin kamalaa. Tilanne oli siis se, että sain korvanapin korvaani ja sitä kautta sain outoja tehtäviä. Mulle uskoteltiin, että muut eivät tästä tiedä, ja en saisi paljastua. Todellisuudessa muille asukkaille oltiin kyllä kerrottu tämä asia, ja mä sitten dorkana sain tehdä niitä aasimaisia juttuja ja yrittää niin kovasti olla uskottava etten paljastuisi!! Huoh ! TÖRKEÄÄ ! No, mut, pääsin siitäkin yli. Koska olen vahva. Ja ainiin... Mulle ainakin talossa oli myös erittäin vaikeaa olla VALITTAMATTA ! :D

Koko talossa olo kokemus oli kaikessa komeudessaan ja spektaakkelimaisuudessaan erittäin mieleenpainuva. En tule koskaan sitä unohtamaan... En osaa näin ollen siis nimetä ainoastaan yhtä/paria asiaa, jotka olisivat olleet ns. ylitse muiden. Koko tää kokemus oli niin hieno ja ainutkertainen, että ei siitä voi vaan yhtä asiaa sanoa! Koskettavin momentti oli kyllä ehdottomasti kirje mun äidiltä. Mä sanoin, että jos se kirje ei häneltä ole, mulla ei ole enää kotia ja se on hylännyt mut. Mua pelotti niin paljon... Stressasin perhettä melkein joka päivä. Sit kun sain sen kirjeen käsiini, ja näin sen olevan mun äidin käsialaa... Se oli todella tunteellinen, onnellinen ja etenkin hyvin helpottava hetki. Se kirje oli vielä kaiken lisäksi tosi pitkä, ja oli aivan mun äidin tyyliä, eli hyvin huumorilla höystettyä. Ja hän kertoi kaiken, mitä vaan halusinkaan kuulla ja tietää. Ihana mami <3 Mulla on se kirje vieläkin olemassa. Muistan olleeni niin onnellinen. Myös se kun näin mun parhaan ystävän kuistilla lasin takana, oli yks aivan upee hetki... Se oli todella jännittävää odottaa et kuka siellä sermin takana oikeen seuraavaks on!  :)

Mun lempi viikkotehtävä oli varmaankin Älä reagoi outouksiin viikko. Se oli hauska, vaikka ei voitettukkaan siinä kultaista palkintoa :D Oli myös IHANAA että ei tarvinnut pukeutua mikskää elukaksi/tehdä mitään typerää. Sai olla oma itsensä. Mutta vaitiolo outouksista oli kyllä ajoittain hankalaa... Kamalin oli tottakai Koiran elämä viikko. En halua edes puhua siitä sen enempää! :D Sitä en kyllä edelleenkään muistele lämmöllä...

Koiran elämä ei TOD maistunut !

Älä reagoi outouksiin esim. hulluihin eläinpukuihin pukeutuneita tyyppejä jotka riehu ympäriinsä!

 Mitään en kokemuksessani kadu tai häpeä. Mutta karaoke juttuja en ole todellakaan vieläkään katsonut!! Enkä haluukkaan. Myöskään "ne" jutut peiton alla ei kiinnosta kattoa, vaikka en niitäkään kadu. Ainoa asia, jonka haluaisin kokemuksestani muuttaa on se itse talosta poistuminen, ja sekään ei ollut musta riippuva asia. Mä olin niiiiiin haaveillut hienosta ja spektaakkelimaisesta häädöstä, johon kuuluu yleisö, mun läheiset ja hurraukset! Se, että oisin saanut kävellä sieltä kirotusta putkesta ulos yleisön eteen aploodien ja hurrausten saattelemana. Mutta ei. Kiitos vaan. Anyway, se on ehkäpä ainoa asia, mikä jäi ns. harmittamaan. Olen jo oikeastaan päässyt sen asian yli... Mutta olisin halunnut kokea sen niin kovin. Oikeastaan muuta en olisi ehkä halunnutkaan kuin yleisön ja hurraukset, mutta en saanut kumpaakaan. Mutta mä vannon, että tulen vielä kokemaan vastaavaa jonain päivänä, kun teen mun läpimurron ja pääsen glamour gaala-iltoihin ja punaiselle matolle ! Mä haluan ne aploodit vielä... Mun ystävät kyllä tietää mistä puhun <3 Ja mä tulen ne myös saamaan.

Minä vasta häädettynä suorassa lähetyksessä

Big Brother oli mulle erittäin tärkeä ja hieno kokemus. Mulla on jopa välillä ikäväkin taloon... Niitä hetkiä niiden ihmisten kanssa :) Ei sitä osaa oikeen selittää. Ja sitä ei voi koskaan saada takasin. Se oli siinä ja sillon, ja elää muistoissa! Onneks mutsi nauhotti monta jaksoa digiboxille... Hahah! :D Ja vaikka sanoin, etten tuu ikinä niitä jaksoja katsomaan!! Voi kuulkaas, olen katsonut ja paljon. Ja mikä parasta, kelaan yleensä muiden lätinät ja touhut pois alta, ja katon vaan omat jutut. Muahahahaa....

Irina <3 Se oli mulle kuin best friend talossa kunnes poistui. Hän kuitenkin ulkomaailmassa ollessaan tsemppasi mua (ja Joukoa) voittoon kuulemani mukaan. You believed in me!! Love you! x

Biletystä, varmaan joku mun lempibiisi menossa. Musiikkia pelkäsin ikävöiväni eniten talossa, mutta sitä olikin yllättävän paljon siellä! Bileissä ainakin :)

Meillä oli tosi paljon erilaisia juhlia, nää oli jotkut eläin-teema-bileet, ja mä sain olla AASI !

Höpöttelyä tulevasta Talk Showsta

Sermi aukeaa! Se oli aina tosi jännää, ja ootettiin aina, että siellä myös OLISI jotain !

Siinäpä taisi ollakin tää postaus... Oon mun mielestäni puhunut suuni puhtaaksi ! :) En olisi koskaan uskonut että tuolla sai viettää niinkin kauan aikaa kun kolme kuukautta. Ja se kolme kuukautta oli yhtä vuoristorataa. Tohon kokemukseen kiteytyy niin monia tuntemuksia, mutta believe it or not: mulla oli siellä myös hauskaa! Monenakin päivänä ja hetkenä :) Thank you all! xx

Sen pituinen se!

<3:lla Tea