Pohdintaa & pientä avautumista

Moikku ♥
Mulla on ollut viimeisen viikon ajan jotenkin tosi masis-fiilis. Välillä ihan hyvillä mielin olen ollut ja porskuttanut menemään, mutta varmaankin sen jälkeen kun sain kuulla siitä etten tullut valituksi kouluun johon hain, on ollut tosi möömöö fiilikset kaikesta ja itkukin on päässyt pariin otteeseen (viimeksi tänään, mutta se liittyi palkka-asioihin). On ollut jopa toisinaan vähän epäsosiaalinen fiilis myös, en oo ehkä ollut se puhelias ja 100% normaali Tea kuin yleensä.

Alan olemaan vaan niin kyllästynyt siihen ajatukseen, että mulla ei ole itelläni oikeaa ammattia, jossa oikeesti olisin hyvä ja tykkäisinkin vielä siitä! Tiedän kyllä omat vahvuuteni, ja jos ns.oikeaa ammattia juuri mulle pitäisi luonnehtia, se olisi ehdottomasti kosmetiikan parissa. Sitten taas jos saisin antaa sen todellisen vahvuuden loistaa, olisi se esiintymistä ja varmasti laulun saralla. Oon toki vielä nuori, mutta oon vaan jo päässyt sen vaiheen yli, että  "kyllä sitä kerkää vielä!!". Mä haluan alkaa saamaan edes aluilleen sitä, mitä haluaisin mahdollisesti loppuelämäni tehdä. Uskon myös, että en ole ainoa joka kamppailee näiden samojen asioiden kanssa, mikä on tosi huojentavaa kyllä.

Välillä vaan tuntuu, että joka paikasta näytetään vain ovea, hait sitten työ- tai opiskelupaikkaa.
Ja tosiaan, tää oli vasta eka kerta kun hain tolle alalle, mutta ei missään nimessä eka kerta, kun mulle sanotaan, että "valitettavasti valinta ei osunut sinuun". Tänä päivänä tuntuu olevan ihmeen vaikeeta päästä "edes" ammattikouluun, ammattikorkeista / yliopistoista puhumattakaan. Jos älyköilläkin on vaikeeta päästä oikiksiin ynnä muihin, miten esim. mun kaltaisilla voisi olla edes mahdollisuutta sellaiseen? Tosin mulla ainakaan ei olisi pientäkään halua sinne päästäkään :D Ja tiedän että siellä ei jokaisen paikka kuulukkaan olla. Mutta ymmärrättekö pointin? Siis se fakta, että ammattikorkeisiinkaan ei perus fiksut ihmiset pääse, joilla olisi motivaatiota opiskellakin näin muutaman välivuoden jälkeen. En tajuu. Pitääks täältä Suomesta muuttaa veke että pääsis edes jotain tekemään ja etenemään elämässään. Ja älkää nyt todellakaan tulko sanomaan, että "tee töitä enemmän niin varmasti pääset sinne minne haluat senkin surkimus!!!" Tiiän sellasiakin ihmisiä kyllä, joilla ei edes hirmu työ ja kuukausien, ellei vuosienkin vaivannäkö valmennuskursseilla ja lukemisella sekä priimaluokkaisella yo-todistyksella ole moneen vuoteen tuottanut hedelmää opiskelupaikan suhteen. Eli on toi kouluunpääsy vissiin aika paljon tuurista kiinni, ja toki siitäkin että tää maa on niin jumalattoman pieni ja näin ollen myös opiskelupaikkojakin on vähän.

 En halua todellakaan määkiä täällä sitä että kyllä mulla on nyt kurjaa ja elämä on perseestä jne jne. Enkä todellakaan halua siltä kuulostaa, että olisin jotenkin kiittämätön mun tän hetkisestä elämästä, eli älkää ymmärtäkö mua väärin. Mulla on työ, koti, poikaystävä, harrastuksia, ihania ystäviä, perhe ja olen vielä kaiken lisäksi tervekin. Oon monesta asiasta hyvinkin onnellinen, ja sen lisäksi olen yleisesti elämän suhteen myönteinen ihminen. Nauran, elän ja nautin elämästä, uskon hyvää monestakin asiasta ja ihmisestä, ja uskon ennen kaikkea itseenikin. Joskus on vaan näitä alamäkiäkin, jolloin tekee mieli kirota tämä maailmankaikkeus alimpaan helvettiin. Enkä mä todellakaan jaksa esittää että kaikki on aina niin täydellistä ja ihanaa! Musta se on tekopyhää, ja ennenkaikkea tylsää.

Ja todellakin myönnän, että olen kärsimätön ihminen. Haluan kaiken, heti ja nyt, samantien. Eniten juuri noissa rukkasissa ottaa päähän se, että tää opiskelu homma venyy lisää. Täytyisi varmaan munkin opetella olemaan kärsivällisempi... Mutta tällainen mä olen aina ollut, ja ikävä kyllä se tuskin tulee muuttumaan vaikka kuinka haluaisin.

Aion todellakin jatkaa unelma-ammattini tavoittelua, ja keväällä haenkin samalle alalle mutta vaan eri kouluun. Siinä sivussa elän elämääni niinkuin ennenkin, ja koitan edelleen uskoa hyvää tästä maailmasta. Blondin sinisilmäisin silmin ♥

Pus, hali, kyllä mä tästä vielä nousen... :)

Tea