En edes muista millon viimeks oon kirjoittanut tänne. Tais olla joskus ihan alku syksystä...
Suurin syy mun kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaan ihan simppelisti se, että en oo jaksanut vaivautua väsäämään postauksia koska tuntuu ettei ihmisillä oo sen kummempaa kiinnostusta lukea mun höpinöintiä. Paitsi ehkä mun parhaalla kaverilla, joka on mun blogin ikuinen fani haha. Mutta oikeesti, en tosiaan kirjoita tätä blogia ainoastaan omaksi ilokseni, vaan tietty odotan että mun kirjoitukset kohtaa myös lukijan. Ainoastaan mun eroskandaalit tuntui kiinnostavan ihmisiä mutta nää muut löpinät ei niinkään viimeaikoina, ja en oo vaan sit enää jaksanut avata koko bloggeria, kysellä kavereita ottamaan kuvia musta tai mitään muutakaan tänne liittyvää. Tykkään edelleen kirjoittaa, siitä oon aina pitänyt! Ja itseni toteuttamisesta ja ajatuksieni jakamisesta. Mutta ei nyt oo vaan ollut fiilistä kirjoitella ja nähdä vaivaa, juurikin sen takia kun ei ole ollut mitään uutta mitä haluaisin kertoa ja etenkään, kun en tiedä kiinnostaako ketään mun elämän meno enää. Mutta teille jotka jaksatte ootte mun juttuja lukea ja seurailla viimeiset pari vuotta, ootte ihania ♥ Ja teitä varten tää täällä muutenkin on. Ehkä senkin takia en oo enää niin paljoa kirjotellut, on se että kiinnostuksen kohteet on muuttuneet. Blogin kirjoittamis into on hiipunut vähän ja tekis mieli tehä jotain uutta ja jännittävää enkä oo suomeks sanottuna edes muistanut koko blogin olemassaoloakaan...
Mutta nyt voisin ehkä vähän availla mun elämän viimeaikaisia tapahtumia :)
Mistähän mä ees alottaisin... Tää on kyl ollut tosi erilainen syksy mulle, muutin uuteen asuntoon ja joskus oon tässä asuessani tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen. En tiiä mistä se johtuu... Elämä meni perus meiningillä eteenpäin: viikot paiskin duunia, viikonloput juhlittiin ja sunnuntaina itkin krapuloissani yksinäistä elämääni. Ihan oikeesti, tää ei ole edes vitsi! Vaikka se huvittavalta kuulostaakin :D Sitten päästäänki siihen chapteriin joka ehkä toistaiseksi on vähän muuttanut mun elämääni. Lokakuun alussa meillä oli Espanjan reissu edessä (josta täälläkin mainitsin) ja sitä ennen mulla oli juurikin tää "lonely life" -vaihe pahimmillaan. Olin niin kyllästynyt kaikkiin miehiin ja myöskin pettynyt ylipäänsä kaikkeen. Lähettiin matkaan ja toivottelin hyvät loppuelämät dorkille ja hauska reissu oli kaikin puolin :) Se paikka missä me oltiin oli pikkunen paikka Alicantessa jonka asukaskunta koostui lähinnä eläkeläisistä jotka päristeli menemään sellasilla skootteri rollaattoreilla eli ehkä viimeinen paikka, jossa voisit kuvitella tapaavas yhen yhtä kiinnostavaa tyyppiä. Little did I know...
Seuraavan haluan kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi: Tapasin ihmisen. Ihanan ihmisen. En todellakaan ollut mistään selvimmästä päästä tuona iltana, mutta sen verran muistin että onnellinen olin. Tuli aika palata Suomeen ja ei siinä aikaakaan menny kun jo varailinkin lippuja takasin Espanjaan. Yhen ainoon tapaamisen perusteella ja aattelin vaan että NO MIKSEI nyt tuntuu siltä ja kun mahdollisuus oli niin menin. Tossa reilu viikko sitten palasin ja voin sanoa että onneks serurasin mun sydäntä ja lähin. Onneks tein sen ja pidän sitä yhtenä mun rohkeimpana ja vähän jopa hulluimpana tekona koska en todellakaan tiennyt 100% mitä odottaa. Mä halusin kokeilla ja vaikka kalliiks tulikin ne lentoliput niin sanon vaan että kaikki oli kaiken arvoista ♥ Varmasti yks mieleenpainuvimmista reissuista koskaan...
Enkä ois koskaan oottanut tämmöstä tapahtuvan. Siis ihan viimeisenä ! Mut näin se vaan on, että kun vähiten odotat... Ja oon niin onnellinen vaikka samalla kyllä surullinenkin. Sanon vaan että ihmiset arvostakaa sitä että teillä on rakkaat lähellä. ♥ Kyl mä mietin et miks mulle käy näin, että viimein kun tapaan jonkun, josta mä voisin oikeesti tykkäilläkin (ok multa se ei oo mikään huippusuoritus koska ihastun joka viikko uuteen ihmiseen) ja se toinenkin vois jopa tykkäillä takasin niin sillon välimatkaa on se miljoona kilsaa. Tyypillistä tuuria I guess... Ihmettelen kyllä tätä elämää.
Mut tämmöstä mulle tosiaan kuuluu tänä päivänä. Nyt mulla alkoi vapaa viikonloppu ja oon onnellinen! Meen nyt tekemään paahtaria ja sitten nukkumaan että huomenna jaksaa bailaa menemään :)
pusut ja hyvää viikonlopun alkua kaikkiiii ♥
Tea
