Kaiken jälkeen...

Muistanette varmaan, kun kerroin täällä blogissani mun tähän astisen elämäni kauheimmasta käänteestä (tästä pääset postaukseen). Mun oli vaan pakko saada se silloin tänne, mikä oli kyllä lopulta erittäin hyvä päätös. Kaikki se palaute ja tuki, mitä sain mm. lukijoiltani ja muilta ihmisiltä, oli jotain mieletöntä. Oon edelleen niin kiitollinen teidän tsempeistä ja siitä, että jaoitte myös jotkut jopa omia kokemuksia kanssani. Ylipäätään se jo on kiittämisen arvoista, että kaikki mun lähipiiristä on tukenut mua niin hyvin mutta myös te ulkopuoliset ihmiset, jotka seuraatte blogiani tai mahdollisesti olette vahingossa tänne eksyneet. On ollut niin vahvistavaa, kun kaikki ovat olleet niin hyvin mun puolella tässä kaikessa. Etenkin yksi kommentti sai mut vihdoin tajuamaan paljonkin asioita ja olen siitä hyvin iloinen, että kyseinen henkilö jätti viestinsä. Anyway, halusin vaan sanoa heti alkuun, kiitos ♥ Tutut, ystävät, kaverit, perhe, lukijat, kaikki jotka olette tukeneet millä tavalla tahansa. You are awesome.

Se mitä kävin läpi, ei ole anteeksi annettavissa (eikä sillä että olisi minkäänlaista anteeksipyyntöä tähän suuntaan kuulunutkaan) mutta sen voin kertoa, että kaiken sen vihan, surun ja muun sijasta nyt mua lähinnä vaan naurattaa kaikki. Kaikki se urpoilu, mistä sain kuulla ihmisiltä koko ajan vaan lisää ja lisää sai mut totaalisen raivon ja ikuiselta tuntuvan itkun partaalle, kunnes tulin siihen tulokseen, että mua ei enää kiinnosta. Mulla on niin paljon hyviä asioita elämässäni, että miksi hemmetissä kuluttasin enää aikaa ton säälittävän pelleilyn miettimiseen? En pysty siitä mitään muuttamaan, enkä varmaan jälkikäteen muuttaisikaan. Kai mä vaan tarvitsin tän tapahtuman mun elämään muistuttamaan että kaikki ei oo sitä miltä näyttää ja oon myös aina uskonut että kaikki tapahtuu syystä ja niistä pahimmista asioista seuraa aina lopulta hyvää.

Saan nyt elää omaa itsenäistä elämääni ja nautinkin siitä. Vaikka kävinkin elämäni pahimman paskamyrskyn läpi enkä olisi koskaan voinut kuvitella jonkun tekevän mulle sellaista, tunnen nyt pelkästään hyvää oloa ja etenkin oon niin fiiliksissä tästä tulevasta kesästä, joka by the way tulee olemaan paras pitkään aikaan! Oon aina ollut onnellinen elämässäni, ja tiedän myös, että olen tulevaisuudessakin. On mulle vaikka ja mitä elämäni aikana käynyt ja oon nähnyt niitä ikäviäkin asioita jo lapsesta asti, mutta silti mä oon ollut aina täynnä elämää ja yleisestikatsoen onnellinen. Sitten on taas olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät ole, eivätkä tule koskaan olemaankaan. Sellasia surullisia yksilöitä, jotka eivät tule koskaan missään menestymään ja tuntemaan oloaan hyväksi omassa elämässään. Sillon onkin vaan helpointa hommata itelleen aina uusi tukipuu kun vanhasta on imetty kaikki voimavara ja toivoa parasta, että se olisi taas väylä parempaan elämään. Unohtamatta lisäksi mm. taloudellista hyväksikäyttöä yms...... Hyi että. Miksi en tajunnut heittää sitä ihmistä ulos ajoissa?  

 Monet ovat sanoneet, että älä katkeroidu tästä kokemuksesta mutta aika näyttää miten pystyn luottamaan enää ulkopuolisiin ihmisiin (miehiin). Yleisesti katsoen näen kuitenkin, että mun elämä tulee tän kaiken jälkeen olemaan vielä kokonainen, ja uskon jopa edelleen hyvään. Oon vaan aina ollut niin tämmönen että en jaksa miettiä aina ihmisistä sitä kaikista pahinta, vaan uskon hyvää monista ja mä oikeesti toivon, ettei mun tarvitse sen takia enää koskaan kokea tätä uudelleen. Tulevaisuus ei varmaan tule aina olemaan helppoa kun kantaa tällasta muistoa mukanaan, mutta uskon kyllä silti edelleen, että tuolla jossain on vielä se oikea sielunkumppani mulle. Tää jätkä, joka musta hetkeksi imi kaiken valon ja ilon, ei ollut se henkilö ja hyvä niin. Tiedän ettei se ollut edes alkuunkaan mun arvoinen ja oonkin saanut siitä niiiiiiiin monta hyvää muistutusta tässä viimeaikoina ja oon niin helpottunut lopulta, että tää kaikki on viimein ohi. Mun ei tarvitse enää miettiä sen toisen elämää ja tulevaisuutta ja miten se tulee vaikuttamaan omaani. Sen verran vaan sanon, että kateeks ei käy ja kaiken jälkeen voin ylpeenä todeta, että tää on just mun elämä ja mulla on kaikki niin hyvin.

Nyt mun on oikeastaan vaikea olla nauramatta tän ihmisen touhuille. Kaikki se mitä olen kuullut hänen nykyisestä elämästään on ollut kieltämättä hupaisaa kuultavaa. Se, että hän valitsi ton tien kulkea, oli mulle oikeestaan lopulta lottovoitto ja mä oon tässä se osapuoli, joka ei todellakaan menettänyt mitään. Myös se miten häikäilemättömästi tää ihminen on meidän eron jälkeen käyttäytynyt kertoo henkisestä tasapainosta aika paljon ja oikeastaan mietin, että kuka se ihminen edes oikeasti oli jonka kanssa vietin reilut puolitoista vuotta yhdessä? Jonka kanssa jaoin myös kodin pitemmän aikaa. Oon kuullut niin paljon asioita nyt jälkeenpäin että en voi edes uskoa että luulin tuntevani hänet joskus. Ainakin yksi iso asia minkä olen tämän eron myötä ymmärtänyt, että tää mut pettänyt jätkä on yks kusetuksen ja hyväksikäyttämisen ammattilainen, eikä sellasen perään kannata jäädä nyyhkimään. Munhan pitäs pikemminkin juhlia, että pääsin siitä eroon. Tekee vaan mieli sanoa pieni varotuksen sana niille uusille ihanille tuttavuuksille, jotka tähän kyseiseen ihmiseen ylipäätään luottaa ja jakaa elämänsä hänen kanssaan millä tavalla hyvänsä: Watch your back. Fakta on se, että mä en ole ensimmäinen enkä varmasti hänen viimeinenkään uhrinsa. Ne satuttavat teot ja kokemukset tästä kaikesta eivät tule koskaan unohtumaan, mutta tiiän kyllä myös vähän muutakin.

What goes around comes back around.

Karma is a real bitch.

Päätin, että halusin jakaa vielä ajatukseni tämän asian tiimoilta vielä viimeisen kerran täällä. Oon kirjoittanut tätä postausta jo varmaan viikon ja tänään päätin, että nyt tää on valmis. Halusin miettiä rauhassa kaiken, mitä haluan sanoa ja miten ja tästä onkin tullut mulle samaan aikaan tärkein sekä myös vaikein teksti tähän mennessä (lähinnä siks kun ei voi kaikkea niin suoraan täällä laukoa). Mun oli pakko saada nää asiat päivänvaloon koska suoraan sanottuna jos jostain olisin saanut tietää tämän kaiken mitä tiedän nyt, olisin ehkä tehnyt elämässäni erilaisia valintoja toissa syksynä. Tärkeintä oli kuitenkin mun oman pääni takia saada sanottua nää asiat ja mun mielestä koska avasin teille tän tapahtuman alunperinkin, kuuluu teidän myös tietää miten voin nyt.

Ja mä voin hyvin ♥

Tea

Kuvia kuluneelta viikolta

Kyllä nää päivät ja viikot vierii niin nopeaan :) Viikon starttasin tiistaina salilla ja oon viimein alkanut taas syömään vähän paremmin kuin ennen. Eron huomaa ja oon ilonen et taas tekee mieli kaikkee ruokaa muulloinkin kun esim. darrapäissään kotona sängyn pohjalla. Jaksaakin niin paljon paremmin ja tekee jopa mieli vähän kokkaillakin välillä. Mulla oli nyt tossa sellanen vaihe että riisipiirakkaa, banaania tai rahkaa söin esimerkiksi töissä kun ei muuta jaksanut miettiä saatika ois pystynytkään. Kotona sitten taas jotain minkä voi tunkea mikroon ja on valmis minuutissa. Tai sitten kävin jossain syömässä niin ei tarvinnut kotiin miettiä mitään ihmeellistä.... Those days are gone! Finally ♥

 

Ihanaa myös että viimein kunnon kevät ilmat ovat saapuneet tänne Suomeenkin ja pääse nauttimaan auringosta ja terasseista ja kaikesta ! Oltiinkin tossa keskiviikkona Kaivarissa vähän kahvittelemassa Ammin kanssa niinkuin yllä näkyy :)

Tänään treffattiin uudelleen Ammin kanssa kun mun kynsiaika siirtyikin huomiselle. Päätettiin käydä mättämässä sushilounasta naamariin ja pyörittiin kaupungilla iltapäivä sekä käytiin vähän "drinksuilla" Roberts Coffeessa :) 

Oon niin ilonen että sain tänään aikaiseksi niin paljon. Tai silleen. Näin kavereita, ostelin ripsiä, kävin laulamassa ja vielä tässä illalla urheilemassa! Käytiin tosiaan äsken jättärillä ihanan ystäväni Hetan kanssa ja kyllä sitä huomas et on päästäny ittensä aika pitkään liian helpolla!! :D Meinasin kuolla niissä portaissa.... Tänään tulee uni varmaan tosi hyvin :)

Taas se viikonloppu alkaakin ja voi EEIIIIIII mä kuvittelin et lauantaiks oli luvattu hyvää ilmaa mutta nyt uutisien mukaan sadetta?????! Siis oon mainostanu tyyliin kaikille et lauantaina on hyvä sää ja lalalaa vois keksii jotain kivaa mut nyt kyllä petyin. Toivotaan että sadepilvet menis muualle, mä haluun mun kesäpäivän kun niin oon myös kuvitellutkin sen saavani! Tosin töissä tietenkin olen päivällä mutta alkuiltaan asti vaan. Oon nyt tosi pettynyt.

Nyt toivottelenkin teille loistavaa viikonlopun alkua ja palaillaan taas pian! Mulla onkin teille jo yksi elämän eepos viimesilausta vaille valmis eli stay tuned :) Nyt pusut ja moimoiiiiiiiiiiii ♥

♥:lla Tea

My Life Lately

Sunnuntai! Voi että oon kyllä vähän väsynyt. Vietin pitkästä aikaa vapaata viikonloppua ja perjantaina tietenkin oli juhlmispäivä. Eilenkin tuli nopeaa piipahdettua ulkona ja kyllä nyt tekisi mieli jo melkeen käydä nukkumaan :D

Alkuviikko meni ihan normaalisti töissä vaan :) Tälläsissä merkeissä olen elämääni elellyt nyt viime aikoina:

1. Torstaina lounas Olgan kanssa Annankadulla jossain paikassa. En muista sen nimeä nyt! 2. Perjantaina shoppailin aika paljon kaikkea ihanaa mitä ehdinkin jo esitellä blogin puolella eilen! Tästä pääset katsomaan mun ostoksia tulevalle kesälle :) Tuo sovituskopissa otettu peiliselfie on Mangosta ja toi mekko oli niiiiin makee! En jaksais ootella et ilmat lämpenis kunnolla ja pääsis käyttämään ♥! 3. Samalta päivältä, kutsuin mun luokse vähän kavereita kyläilemään ja lähdettiin illalla juhlimaan Femman avajaisia. 4. Selfie perjantailta!

 1. Tänään päivällä lähdössä kesustaan! 2.Vapianossa lounaalla Jonnan kanssa :) Ei oltukaan pitkään aikaan nähty ja oli kyllä ihana päästä vaihtamaan kuuluumisia ♥ 

Tuolla on muuten aivan ihana ilma! Yleensä sunnuntait menee makoillen vaan kotona mutta tänään oli kyl pakko saada ittensä liikkeelle. Ens viikolla aion alottaa taas "terveellisemmän" elämän. Montahan kertaa ton voi sanoo vuoden aikana... Voi jessus ku tietäsitte mitä kaikkee oon syönyt nyt ja vielä kun tullut juhlittuakin nii on kyllä aika vähän alkaa taas syömään paremmin ja liikkumaan... On sekin vähän jäänyt :D Nyt kun mulla alkaa olla tosiaan ehkä enemmän motivaatiota ruuanlaittoon (viimeaikoina oon eläny lähinnä salaateilla ja pinaattiletuilla, tai käyny ulkona syömäs) niin tänään kävin pitkästä aikaa kunnolla kaupassa ostelemassa kaikkea hyvää ja terveellistä niin eiköhän tää elämä tästä lähe etenee taas aivan uudella tavalla :) 

♥:lla Tea

Waiting For Summer

Kävin eilen shoppailemassa piiiiitkästä aikaa paljon uusia juttuja. Oli yksinkertasesti pakko päästä päivittämään vaatekaappiaan uuteen uskoon ja etenkin tulevaa kesää ajatellen ostelinkin kaikkea ihanaa. Kesä tule jo! ♥

 Etenkin tota mekkoa ootan että pääsen käyttämään kunhan tulis vaan kunnon kesäilmat! Ostin myös sellaset ns. perus valkoiset tennarit, edelliset alko oleen niin hirvees kunnossa.... Uudet kivat bikinit ois kans hyvä löytää hyvissä ajoin :) Ja joku ihana hattu!

Nyt alan syömään vähä jätskiä ja vähän miettimään mun iltaa, ois kiva tehdä jotain mutta en vaan vielä tiiä mitä :) 

♥:lla Tea

Uusi elämä ja uusi lipasto!

Aika paljon sitä hyvääkin seuraa kun tällasia elämänkriisejä tapahtuu. Oikeesti saa aikaiseksi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon enemmän! Oikeita saavutuksia melkeinpä. Esimerkiksi ite oon laihtunut ehkä kilon, pari. Ei tee mieli syödä niin hirveesti ja on menossa koko ajan niin eipä oikeen ihme oo. Sen lisäksi tekee mieli uudistaa asuntoaan uuteen uskoon! Päätyy myös viimein hankkimaan kotiinsa niitä asioita, joita on skipannut vaan laiskuuttaan ja aatellut että kyllä sen vielä joskus hankkii kun vaan tulee eteen sopivalla hetkellä. Ja tää on oikeesti merkittävä hankinta: nimittäin roskis. Siis yksinkertaisesti keittiön roskis. Kyllä. Oon asunut tässä asunnossa jo melkein vuoden ilman kunnollista keittiön roskista. Viime viikolla tää päivä viimein koitti ja hommasin sellasen itelleni. FINALLY!

Toinen juttu mikä käytiin torstaina hakemassa on mun uusi ihana valkoinen lipasto Kodin Ykkösestä. I love it!! Sinne sai niin kätevästi kaiken irtotavaran talteen pölyttymiseltä ja rumentamasta tätä pikku kämppää. Inhoon pölyy ja se aivastuttaa niin oon kyl nyt ikionnellinen et sain kaikki roippeet hyviin paikkoihin ja on toi myös todella hyvän näköinen ja parempi tuohon telkun alle kuin se mun entisen kodin kirjanhyllystä irrottama päälliskappale, hahahahahha! En keksiny muutakaan silloin kun lapsuudenkodistani häivyin mutta nyt alkoi olemaan aika jo hankkia kunnon kalusteita ja näin ollen myös rakas äitini saikin hyllyn puolikkaan takaisin siihen mihin se kuuluu!

Jatkojohto.... Ne pilaa aina kaiken

Alunperin kattelin Ikean Malm lipastosarjaa, mutta tulin sitten suostuttelujen jälkeen siihen tulokseen että haluun nyt alkaa ostelemaan ihan kunnon kalusteita, joilla olisi mahdollisimman pitkä ikä. Toi lipasto on Sonaatti nimistä sarjaa ja ymmärtääkseni suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Luulis olevan hyvä ja pitkään :) Itse pääsin taas jälleen kerran helpolla, koska sain tuon vähän etuaikais synttärilahjaksi. Kiitos ♥ Kyllä mä taas sillon ton hakupäivänä ihmettelin, että miten AINA kun haluan hankkia kotiini jotain isompaa niin hirvee ongelma ja säätö on joka kerta!! :D Viime syksynä pesukoneen kanssa oli ongelmia (kun mikään malli ei mahtunut...) ja nyt meinasi tämänkin kanssa tulla. Meille oltiin sanottu että tuo lipasto tulisi osissa ja se pitäisi koota sitten itse kotona. No ei siinä mitään, lähetään hakemaan normaalilla henkilöautolla ja saadaan tietää että se onkin valmiiksi koottuna eikä näin ollen mahtunut autoon. No, saatiin onneks ilmaseksi paku vuokrattua mutta mites se kun olin kahdestaan äitini miehen kanssa sitä hakemassa ja sain sitten ryhtyä hänen kanssaan roudaamaan sitä tänne mun asuntoon. Ei siinä muuta kun täällä ei vaan ole hissiä..... Arvaatte varmaan miten spektaakkelimainen esitys se oli multa! Onneksi asun ekassa kerroksessa, luojan kiitos. Muuten ois Sonaatti jäänyt rappukäytävään... No saatiin kuin saatiinkin lipasto mun kämppään kannettua, helppoa ei ollut koska se painoi ihan älyttömästi ja meinasin jäädä sen alle kokoajan. Mutta vaikeuksista selvittiin ja nyt se on täällä ja heti kyllä muuttui ilme paljon freesimmäksi kun sai tänne viimein jotain uutta ja kaunista.

Ostoslistalla ois vielä yölamppu ainakin ja seinille haluaisin jotain. Keittiöön kans haluaisin jotkut yhteenkuuluvat patalaput ja pyyhkeet yms... Tekee oikeesti hyvää uudistaa tätä asuntoa, viihtyy niin paljon paremmin.

Mutta nyt alankin valmistautumaan tähän päivään ja töihin :) Kivaa viikonalkua kaikille!

♥:lla Tea

Never saw it coming...

...All of your backstabbing.

Koitan edelleen toipua kaikesta mitä oon nyt viime aikoina kokenut. Kun sitä luulee, että pahimmasta olisi jo yli päässyt niin sitä kuuleekin kaikennäköstä uutta kivaa ja kaikki meneekin täysin uusiksi. Se mitä oon selville saanut on jotain aivan helvetin järkyttävää enkä sitä voi tänne ees alkaa kertomaankaan. Sen verran voin aihetta avata, että koskaan en ole yhtä petetyksi tuntenut itseäni. Mieti, että se jota oikeesti luulit aidoksi ja ihanimmaksi ihmiseksi, johon luotit vielä 100%, ja lopulta tajuutkin että koko tyyppi on yht'äkkiä joku ihan tuntematon, vehkeilee sun selkäs takana ties kuinka kauan ja pettää sut melkeinpä pahimmalla mahdollisella tavalla. En jotenkin voi ees uskoa että tää on mun elämää tällä hetkellä... Mun tekis niin mieli olla todella estoton tässä tekstissä ja antaa palaa oikeen sydämen kyllyydestä mitä mä ajattelen tästä kaikesta ja siitä ihmisestä joka mulle tän teki. Mutta en vaan voi. Ja se riipii mua aivan älyttömästi. 

 How could this man I thought I know
Turn out to be unjust so cruel?
Could only see the good in you
Pretended not to see the truth

Mulle kaikista hirveintä tässä on just se kun en vaan olis mitenkään voinut uskoa. En mitenkään... Siitä jotenkin syytän itteänikin ja oikeesti kaduttaa, että olinkin niin hyvä ihminen tätä toista kohtaan. If I only knew the truth... Kaikki mulle vaan tosin jaksaa toistaa, että Tea, et voinut tietää. Oot kaunis ja ihana ihminen, pärjäät kyllä. Yritän parhaani mukaan mutta en mä ole enää täysin sama ihminen varmaan pitkään aikaan. Oon niin täynnä vihaa. Ensin se oli vaan pettymystä ja surua, mutta nyt myös vihaa, ja en voi sanoa toivovani tälle mut pettäneelle ihmiselle enää mitään hyvää elämäänsä. Kauheeta sanoa noin... Ei yhtään munkaltaista. Mutta niinkuin sanoin, en pysty olemaan täysin omaitteni vähään aikaan enkä todellakaan pysty tällaista kohtelua antamaan anteeksi saatika muistelemaan tätä mun elämän viimeisintä 1,5 vuotta mitenkään lämmöllä. Oisin joskus pystynyt mutta en enää.

Joka päivä mä toivon, ettei mun tarvis olla enää näin surullinen ja vihanen ja miettiä sitä miks en tajunnut. Oisin tehnyt kaiken eri tavalla, jos oisin tiennyt. Tosin omalla tavallaan tajusin. Oisin vaan toivonut että sitä ei olis tarvinnut saada selville sillä tavalla. 

Se minkä opin tästä suhteesta on se, ettet koskaan voi tietää kaikkea toisesta. Ja vaikka kuinka toinen ylistäis sua suhteen aikana maailman ihanimmaksi naiseksi, jonka haluaisi viedä jopa vihille ja perustaa perheen, kaikki voi muuttua saman tien. En voi edes ymmärtää miten joskus uskoin tota soopaa. Uskoin nimittäin aikoinaa ennen tätä kaikkea jo valmiiksi, että mikään ei ole ikuista. En halunnut ajatella, että yksi ihminen on sata varmana se viimeiseen päivään asti oleva sun rinnalla. Mä muutin tätä ajatusta ja nyt kadun sitä syvästi.

Tea

Where Have I Been...

Ciao!
Onkin taas vierähtänyt hyvin aikaa edellisestä postauksesta. Mulla on tällä hetkellä niin paljon meneillään juttuja elämässä, että melkeen ihmettelen etten oo seonnut ja joutunut suljetulle osastolle. Lähdin siis vanhasta työpaikasta jossa painoin kaksi ja puolivuotta ja aloitin työt muutama viikko sitten täysin uudessa paikassa. Työ tuntuu niiiin kivalta ja omalta jutulta, mutta on luonnollisesti se stressannutkin koska kaikki on vielä uutta ja erikoista, niinkuin aina alussa mikä tahansa uusi työ! Sitä haluis vaan aina osata kaiken heti ja olenkin oppinut tosi nopeesti kaikkea tekemään ja kerrankin voin sanoa työstäni, että I love it! :)

Uuden ihanan työn lisäksi myös elän tällä hetkellä vähän vaikeampaa ajanjaksoa, kun parisuhde tuli tiensä päähän. Käyn aikamoista tunne helvettiä tällä hetkellä läpi ja siksi varmaan täällä blogissakaan ei ole mun juttuja ollut luettavissa vähään aikaan. Eipä oikeen muutenkaan kun oon ollut niin laiska tämän kanssa... Mutta tykkään edelleen kirjoitella ja jakaa elämäni tapahtumia teille. Vaikka oonkin ollut vähän hiljainen. ♥  Anyway. Välillä on niin hyviä päiviä ja toisinaan tekisi mieli vaan itkeä koko ajan. En oo vaan koskaan ollut mikään kotiinsa yksin sulkeutuva nyyhkijä, vaan porskutan aika kovaa vaan menemään, pidän itteni kiireisenä ja esimerkiksi töistä en ole ollut ikinä poissa minkään henkisen jutun takia. Olisin kyllä varmasti joskus voinutkin... Mutta en vaan oo sellanen. Tarviin tekemistä ja yksin oleminen se vasta pahinta onkin välillä. Tämä uusi työ on kyllä auttanutkin jaksamaan kun pysyy ajatukset kiinni töissä ja uusissa jutuissa eikä niissä ikävissä asioissa. Tulisin hulluksi jos vaan itkisin päivät pitkät kotona sängyssä maaten... Tosin kyllä sekin tekee toisinaan hyvää, vaikka sitä inhoankin eniten ja oikeestaan se on myös se mitä pelkään eniten. Se tuntuu vaan niin kamalalta. Mielellään vaan unohtaisin koko asian, mutta joskus se on vain pakko kohdata. Se on se hetki kun ei enää voi vaan pidätellä kyynelten tuloa. Onneksi mulla on niiiiiiiiiiin ihana taustajoukko, jotka tukee mua täysillä ja kuuntelee mun jutut vaikka 100 kertaa uudelleen ja uudelleen eikä ne silti kyllästy muhun. Oon niin kiitollinen. ♥

Siinä oikeestaan mun elämääni hallitsevimmat asiat tällä hetkellä, tai noiden juttujen ympärillä elämäni tällä hetkellä suurimmaksi osaksi pyörii. Sitten tulikin jo Vappu!! KÄÄK. Aika menee niin lujaa. Kohta mä täytän jo 22 vuotta ja tunnen olevani oikeesti aikuinen.

Vappu meni kivoissa merkeissä mun luona kun rakas ystäväni Monica palasi Ylläkseltä takasin Helsinkiin. Otettiin täällä sidukkaa ja skumppaa ja käytiin nopeesti yksissä kotibileissä ja siitä vähän tanssimaan ja hoilailemaan. Kerrankin Vappu oli kiva kokemus, enkä menettänyt hermojani :) Vappupäivänä kävin perheen luona syömässä ja voi että mitä herkkui siel oli, mums!

Nyt taas viikonloppu takana ja nyt voin sanoa että on pikkasen kuollut olo. Aattelin pitää nyt kyllä taas pienen hengähdys tauon kaikesta yöelämästä: mä haluun kuntoilla ja keskittyä vaan hyvinvointiin, sisäiseen ja ulkoiseen terveyteen. Voiko sen sanoa tolleen. No mutta silleen että pysyn terveenä ja näytän hyvinvoivalta. Musta tuntuu et viimeset pari päivää oon ollut vähän surullisin mielin (no luonnostaankin...) ja en usko että toi juhliminen ainakaan auttaa asiaa. Se vaan pahentaa kaikkea. Jos muutenkin jo tekis mieli heittää telkkari ikkunasta tai leikata päänsä kaljuksi kun ei saa esim. ponnaria onnistumaan niin mieti siihen päälle vielä se kauhea day afterin ahdistus olotila. Seriously. That's f*cking mental.

Mut kyllä mä selviin, ennemmin tai myöhemmin. Kauhee avautuminen tästä tuli mutta luulen että mun piti vaan saada se tänne kerrottua. Alotin tän blogin aikoinaan siksi että voin kertoa tänne omasta elämästäni sekä fiiliksistä ja tän nimihän on kaikenlisäks Tea's State Of Mind! Ja mun mielentila on tällä hetkellä tää. Niin pitkään sitä hyvää kestikin. Ja tiiän kyllä että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tää on mulle uuden elämän alku enkä osaa yhtään sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omalla tavallaan se on kiehtovaakin mutta ootan vaan sitä päivää kun kaikki tuntuu taas pysyvästi paremmalta ja haavat paranee. Tekisin mitä vaan et se tapahtuis pian.

♥:lla Tea